Näin katseesi.

Katsoit kun istuin takaisin pöytään

Mutta et sanonut vieläkään mitään

Tällä kertaa hymyilit

Kahvikuppiisi oli jäänyt tilkka.

Harmaa lippalakkisi lattialla

väärinpäin lojui. Et sitä huomannut.

Nousin paikaltani. Nostin sen,

laitoin päähäni. Tämähän on hauska,

ääneen totesin. Yritin rikkoa hiljaisuuden.

”Se oli lattialla. Löysin sen. Se näyttää paremmalta

sinulla, annan sen takaisin.”

Laitoin lätsän hänen päähänsä. Hän ei ollut millänsäkään.

Istuin takaisin. Hiljaisuus palasi. Hetkeksi.

Hänen tummanvihreät silmänsä olivat hieman hämillään.

Olen nähnyt sinut täällä ennenkin, sanoi hän.

”Tämä on vakiokahvilani. Sopivasti kotireittini varrella.”

Auringonsäteet pilkottivat sisään kahvilaan kutsuen.

Nousin paikaltani. Vedin pitkän takin ylleni.

Tartuit käteeni, älä mene vielä, sanoit, kysyit minne aion mennä.

Iltapäiväkävelylle lähden, tuletko mukaan?

Nousit ja lähdit perään. Siltaa pitkin kävelimme

kunnes pienelle puistolle tulimme.

Tartuit jälleen käteeni, katsoimme toisiimme.

Viereeni penkille istahdit.