”Valkoinen maailma, siihen herään. Nousen, silmäni suljen. Mielessäni näen maailman, se on sininen. En taakseni katso, mun täytyy mennä vain. Maailmaan, se on Sininen. Maailma – se on Sininen.

Ei. Älä sano. En tahdo tietää. Älä sano mitä voisi olla syynä miksi jäisin. En tahdo tietää. Aurinko kutsuu minua. Tekee minut levottomaksi. Meen. Huutosi ei minua saavuta. Vain tuuli pyyhkii kasvojani. Sininen, Sininen, Sininen.. Tuuli kutsuu. Katoan. Menen. Uppoan maailmaan Siniseen. Siniset ovat Unelmat, Sininen on Aurinko. Sininen on Seikkailuni. Se on aina vain Sininen. Joku, tai jokin vetää minua aina eteen päin. Nukun Sinistä Unta. Makaan Valkoisessa Lumessa. Tuijotan taivasta. Sekin on Sininen.

Sininen on Uni, Sininen on Tunne, Sininen on mieli, se on kauniin Sininen. Sininen on matka. Matkani mun, jolta et mua koskaan takaisin saa. Älä edes sano, minun pitäisi jäädä. En tahdo. En tahdo, Utelias mieleni tahtoo nähdä Sinisen Seikkailun. Sinisen Maailman. Älä pidätä minua. Tahdon mennä. Tahdon nähdä, tahdon kokea. Tiedän, Seikkailutkin päättyvät joskus. Mutta päättymisen jälkeenkin minun täytyy taas vain mennä. Älä siis odota, että jään. Päättyneen Seikkailun jälkeen minun täytyy mennä seuraavaan seikkailuun. Seuraavaan Maailmaan. Sekin on Sininen.”

Kirjoitettu 4.1.2011  erittäin iloisin mielin. 🙂