Aihearkisto: Yleinen

JOY

Give joy for everyone

Just smile for them

And let them know

by smiling

by a little words

Let them know it everyday

when you met people

And Life can give you back a lot

It gives you a lot of power

I’m waiting for the day

I let that come for me

Because

I truly appreciate this life

This is my joy,

It is me, and other people here

I have everything that makes me smile for joy 🙂

 

 

ALKU

Olin tähti.

Me kaikki olimme tähtiä.

Me loistimme

kunnes sammuimme

Olimme aikojen alussa

Olit vieressäni

Me vain loistimme

Toisemme tiedostimme

halusin luoksesi,

se turhautti,

en voinut liikkua,

en koskettaa,

me vain tuikimme,

me olimme,

kunnes räjähti,

kunnes sammuimme,

se oli tilaisuutemme.

Etsin sinua maailmalta,

pilvien päältä,

Olit lähitähteni,

silti kaukana,

et ollut tyrannosaurus rex,

et brontosaurus

etkä velociraptor.

Et iguaani,

et tukaani,

et hiirulainenkaan.

Etsin sinua,

jonnekin harhauduin.

Tiesin että olit siellä,

Sinut edelleen tiedostin

vaikka oli toinen aikakausi,

toinen elämä,

Ihmisenä,

Sinua edelleen etsin,

Nykypäivään asti.

Kunnes palaudumme

Kosmiseksi pölyksi

Alkuun takaisin. 🙂

If I Was A Bird

If I was a Bird

I would fly a far away

I would fly across the sea

and this land

There’s nothing to hold me

I just want to fly away

If I was a bird

I would leave this country

I don’t want to see its view

I don’t want to see its swamps and woods

I just want to see something new

So, if I was a bird I would fly far away.

SPENCER

Katsoin huuliasi

Nukuit sikeää untasi

Yön kuiske

korvissani

Pois nousevaan aamuun

houkutti

Heräsit hetkeksi

Minut kainaloosi rutistit

Lempeä katse silmissäsi

Sanoit,

Ikinä en päästä sinua viereltäni

Huulesi huulillani

pitkään viipyivät

Ihosi ihoani vasten

Joka kosketustasi rakastin

Katsettasi

Tummissa silmissäsi

Valuin euforiaan

Tunnen hengityksesi

Tuoksusi

Olet vain niin hyvä minulle

Silti pelkään

Annan sinun tehdä kaikkea hyvää

Olet niin hyvä

Kiltti

Joka päivä

Jälkeen kosketuksesi

Sanoit,

hyvää yötä kulta

Nukahdit autuaana

Et enää herännyt kun viereltäsi nousin

Nukuit sikeää untasi

Yön kuiske

Palasi

Hiivin pois luotasi

Ennen auringon nousua

olen jo kaukana jossakin

 

kirjoitettu joskus 2010

SATEESSA 1

Aamun sateessa

Sadepisarat tippuvat kasvoillesi

Harmaudessa pilkotti pieni auringonsäde

Tumma pilvi peitti hetkeksi sen

Musta korppi hetkeksi pysähtyi minua ja sinua katsomaan

Polvistuit alas sitomaan auenneet kengännauhasi

Oikaisit harmaan lippalakkisi

Pisara tipahti kahviini

Toinenkin

Juoksit metrolle

Katosit näkyvistäni

Tummansinisen takkisi lieve vain vilahti editseni

Se oli kaikki mitä susta vielä näin

Nainen punaisessa sateenvarjossa vilahti ohitseni

Hörpin sadepisaran kasteista kahviani

Hieman jäähtynyttä

Mokkaista makua nauttien

Taivas alkoi kirkastua

Silti satoi

Tihkusateesta rankkasateeksi

Siirryn sisään

Kuuntelen sateen ropinaa

Kun aamun sade vihmoi päin kahvion akkunaa

SATEEN JÄLKEEN 2

Sateen jälkeen

astuit sisään kahvioon

Tilasit kahvin ja kanawrapin

Otit sanomalehden ja istuit vastapäätä

samaan pöytään lukemaan.

Muut pöydät ammottivat tyhjyyttään,

mutta istuit silti samaan pöytään

jossa luin kännykästäni uutisia

jälleen kahvia siemaillen.

Iso sanomalehti peitti naamasi

Sait kahvin ja wrapin

Sitä hartaasti söit.

Nousin tilaamaan toisenkin,

otin pasteijankin.

Sivusilmällä minua vilkaisit,

kun ajattelit että en huomaa.

Mutta katseemme kohtasivat

kun pöytään palasin.

Siinä istuimme

sinä ja minä

sanomatta sanaakaan

Kuulin vain Roy Orbisonin Blue Bayoun.

KUN LÄHDIMME 3

Näin katseesi.

Katsoit kun istuin takaisin pöytään

Mutta et sanonut vieläkään mitään

Tällä kertaa hymyilit

Kahvikuppiisi oli jäänyt tilkka.

Harmaa lippalakkisi lattialla

väärinpäin lojui. Et sitä huomannut.

Nousin paikaltani. Nostin sen,

laitoin päähäni. Tämähän on hauska,

ääneen totesin. Yritin rikkoa hiljaisuuden.

Se oli lattialla. Löysin sen. Se näyttää paremmalta

sinulla, annan sen takaisin.”

Laitoin lätsän hänen päähänsä. Hän ei ollut millänsäkään.

Istuin takaisin. Hiljaisuus palasi. Hetkeksi.

Hänen tummanvihreät silmänsä olivat hieman hämillään.

Olen nähnyt sinut täällä ennenkin, sanoi hän.

Tämä on vakiokahvilani. Sopivasti kotireittini varrella.”

Auringonsäteet pilkottivat sisään kahvilaan kutsuen.

Nousin paikaltani. Vedin pitkän takin ylleni.

Tartuit käteeni, älä mene vielä, sanoit, kysyit minne aion mennä.

Iltapäiväkävelylle lähden, tuletko mukaan?

Nousit ja lähdit perään. Siltaa pitkin kävelimme

kunnes pienelle puistolle tulimme.

Tartuit jälleen käteeni, katsoimme toisiimme.

Viereeni penkille istahdit.

UNELMIA

Hän istui yksin laiturilla.

Mietti. Mennäkö eteen vai taakse päin.

Hetki oli utuisen kaunis. Enempää ei toivonutkaan.

Vain, ettei kukaan potkaisisi häntä veteen

sorsapoikueen hänen edessään uiskennellessa.

Unelmia suuria hän muisteli.

Ne olivat kaikki toteutuneet,

Enää ei tarvinnut unelmoida.

Hänellä oli kaikki nyt.”   🙂