Kaikki kirjoittajan Lumi artikkelit

Sain runokirjan 1994 joululahjaksi 13-vuotiaana, johon aloin kirjoittaa runoja omaksi ilokseni. Nyt vuonna 2017 päätin jakaa nämä blogissani. Lukuiloa! :) Pahoittelen, jos jokin runo loukkaa jotakuta. Se ei ole tarkoitukseni. :)

Happy

Kesä. Valoisat yöt.

Öisin paljain jaloin kosteisilla niityillä tanssin.

Because I’m happy. Feeling so happy.

Aurinko mielessäni. Breikkaan.

Vaikka sataisi. Mieleni hymyilee. Tanssin

intohimoista tangoa. Tanssin mamboa.

Läpi yön salsaan. Vain tanssin hurmaa.

Because I’m so happy.

Feeling so happy.

Ei oo mitään erityistä syytä.

Just because I’m so happy.

I smile big.I smile big to you! 🙂

5.7. 2017

 

 

Kaipaus

Sun sylissä

tahdon nukkua aina vain.

Tahdon joka aamu siitä herätä.

Iltaisin katsoa tähtiäsi taivaalla.

Päivisin pilviäsi ihailla.

Tallata pitkin kivisiä katujasi.

Katsella hymyileviä kasvoja,

kanssa niiden vilkkaasti jutella.

Vapaasti, kepein mielin.

Kuunnellen kiivasta puheensorinaa,

nauttien hetkittäistä sateen ropinaa.

Kunnes ilta saapuu ja on pilkkopimeä.

Nautin herkullisesta pizzastasi ja viinistä.

Palaan syliisi nukkumaan vasta kun on

myöhäinen yö. Odotan innolla, levollisin mielin,

nousevaa uutta aamuasi, jolloin saan historiallisia

taiteitasi jälleen ihailla.

Hyvää Yötä

Nyt hiipii sisään Nukkumatti.

Kädessään unitatti. Se sitä hieroo

ja pöllyttää, jotta lentää unipölyt sun nenään.

Se hyppää kaapin taa ja hyvää yötä toivottaa

kunnes molekyylihiukkasiksi itsensä pois sädettää.” 

😀

4.7.2004

Menneissä Junissa

Unissa. Menneissä junissa.

Olen kuin vanhoissa kuvissa.

Katson filminauhaa

joissa gangsterit pauhaa.

Nostan hatun lierin hieman ylös,

kallelleen, sytytän savukkeen.

Utuisin silmin katselen,

missä on se lurjus

jonka kohta viettelen. Salaa

käteni hänen taskuunsa vien.

Taskunauriin löydän.

Dollarin setelin.

Puoliksi syödyn rinkelin.

Sormeni ovat tahmaiset,

pyyhin harmaan takin liepeeseen.

Nopeasti vilkaisen,

ujohkosti kulmieni alta.

Vienosti hymyilen.

Avaimen vaivihkaa käteeni kahmaisen.

Pakettiin hänet kääräisen.

Lähetän Timbuktuun.

5.6. 2015

Sinä

Tunnen. Tunnen sut vierelläin.

Vaikka et ole siinä.

Tunnen hengitykses.

Kuulen äänesi kuiskeen.

Tunnen tuoksusi

Vaikka et ole siinä

Tunnen tuulen tuiskeen

Samettisen lämpimän

aurinkoisen päivän

Tunnen silti kuinka kosketat mua

Vaikka et oo siinä

Käy selkäpiissäni vilun viima

Tunnen, olet läsnä

Vaikka et ole tässä

En voi sua koskettaa

Silti saat mut edelleen hymyilemään.

Kauneus

Osaan ihailla kukkia, mutta en kasvattaa niitä.

Osaan ihailla autoja, mutta en ajaa niillä.

Mutta pienenä tyttönä leikin niillä.

Osaan nähdä kauneutta siellä sun täällä,

mutta välttämättä en osaa tehdä ihan kaikkea.

Antaa kaikkien kukkia kauneudessaan.

Kauneutta pimeällä kujalla,

kauneutta roskalaatikossa,

kauneutta harmaassa säässä,

sateessa, auringossa, elämässä ja kuolemassa.

Kauneus on täällä. Se on piilossa.

Vain harva sen osaa nähdä

täällä harmaassa maassa, jonka tuhannet järvet

ja metsät peittää. Ympärillä jää, joka keväällä sulaa,

kun muuttolinnut palaa. Kauneus on täällä,

jopa sillipurkissa. Se lymyilee siellä täällä kuin kissa nurkissa. 🙂 😉 😀

13.9. 2011

Päivän Kadotus

Se oli kevät jota innolla odotin.

Se oli se päivä, joka äkkiä tuli ja meni.

En huomannut mitään, joku veti minut pois.

Se oli päivä, jonka olisin voinut nähdä, jos olisin

sitä todella katsonut, mutta en. En nähnyt päivää

enkä sen aamuakaan. Se minulta näkemättä jäi.

Kuulen sen yhä, voin tuntea sen. Tuo kevät, tuo päivä,

se osa minua on. Olen yrittänyt tavoittaa sitä, mutta siitä

saanut selkoa en. Se päivä oli mennyt, mutta minuun se silti

jäi.

16.2.2001

 

YHTEYS

Mä sut ensi kerran tapasin käytävässä.

Katseeni nauliintui sinuun. Sä mua katselit.

Näin sinusta mitä ajattelit.

Näin miten elit elämässä.

Se kaikki kulki mun edessä kuin filmikuvina.

Kaikki maisemat ja talot, rakennukset.

Näin kaikki ne hetket, joissa kävit ennen kuin minut tapasit.

Kysyit mitä katson. Havahduin, mutta katsoin hallitsematonta

kuvanauhaa yhä. Kun tulit minua lähemmäksi, se selkeni.

Katsoin sinuun, sinä minuun. En tajunnut, että olit jo siinä.

Edessäni seisoit.Tajuamatta mitä katsoin. En katsonut enää sinua.

Tulkitsin kuvanauhaa.” Sanoit, tahdon vain rauhaa. En pelännyt.

Mutta en saanut sanaakaan suusta. Selitin aivan muuta.

Muuta kuin olisi pitänyt. Jos olisin rehellisesti kertonut,

hullulta olisin kuulostanut. Mutta tajusin, että sitten en tietäisi,

näitkö sinäkin minusta jotain kuitenkin?

ESITTELY

Sain ensimmäisen kerran runokirjan joululahjaksi 13-vuotiaana vuonna 1994, johon aloin koota runojani ja pieniä runomittaisia tarinoita omaksi ilokseni. Olen koonnut (mielestäni) parhaimmat runot tänne aina 1994 lähtien tähän päivään saakka ja uusia syntyy lisää.  Lukuiloa! 🙂

Pahoittelen, jos jokin runo loukkaa jotakuta. Se ei ole tarkoitukseni.  🙂