Aikaa

Sitä on liikaa

Sitä on aivan liikaa

Sitä on ikuisen kellon

kääntämättömiin hetkiin saakka.

Sitä on yhdessä pinossa

Kaapin takana

Kiiluvin silmin pisteliäin

Utuisen hahmon muodossa

Kallo kellossa

Kiiltelee timanteissa onnellisuuden hymy

Virnistäen lituskaisena

Luodon reunalla

Karvaiset jalat

Kohti merta pälyillen

Aika pysähtyi

Sen loputon spiraali

Katkesi valuten