Kun sadepisarat tippuvat silmillesi,

näkyykö silmissäsi ikävä,

suru, vai ilmeetön katse, jota tulkita ei voi?

Painuuko päiväsi koskaan iltaan?

Näetkö koskaan seuraavan aamun sarastuksen?

Lennätkö vapaana ilmaan kuin lintu?

Vapaudutko koskaan tuskastasi?

Antaako elämä sinulle koskaan vastauksen?

Tunnetko koskaan kuten minä?

Tunnetko koskaan rakkauden itseäsi kohtaan?

Sallitko itsellesi tuntea sen?

Tuletko koskaan vastaan?

Tuletko koskaan minulle?

Tuletko koskaan ymmärtämään?

Elämä on liian kaunis,

Se kiitää ohitsesi kun lasket pennejäsi.

Et nauti koskaan siitä mitä sinulla jo on.

Et nauti siitä jonka olet jo kohdannut.

Et ymmärrä sitä, joka sinut kohdannut jo on.

Saatko siitä koskaan kiinni?

Vapaudutko koskaan tuskastasi jonka turrutat?

Hukutatko murheesi ennen aamun sarastusta?

Mietitkö koskaan mitä teet ennen aamun sarastusta?

Mietitkö kuinka kaikki on jälkeen aamun sarastuksen?

Jospa annat sen sarastaa ja katsot kuinka aurinko paistaa?

Jospa antaisit sen paistaa sydämeesi,

jospa antaisit itsesi haistaa vehreyden,

jospa antaisit sen itsesi täyttää.

Jospa katsoisit miltä se kaikki näyttää.

Jospa antaisit itsesi uskaltaa.  🙂