Marko käveli maantietä pitkin, jonka varrella kasvoi tulipunaisia ruusuja. Marko päätti poimia niistä kimpun Helenalle, joka oli Markon ihastus. Marko ei ollut varma saiko ruusuja poimia noin vain. Hän päätti silti ottaa ne. Marko oli autuaan tietämätön ruusujen salaperäisistä voimista. Joskus, lähellä iltaa Marko päätti käydä Helenan luona. Hän otti ruusukimpun mukaansa ja lähti. Kohta hän oli Helenan kotioven luona. Helena oli häntä vastassa. Saatuaan ”ruusut” Helena laittoi ne maljakkoon ja vei huoneensa yöpöydälle vuoteensa viereen. Yöllä kun Helena nukkui, ”ruusut” paljastivat salaperäiset voimansa. ”Ruusut” alkoivat kasvaa pitkiksi ja kietoutuivat Helenan kaulan ympärille ja kuristivat Helenan hengiltä. Aamun valjetessa oli kaunis Helena  jo kuollut. Hänen vanhempansa surivat tytön äkkinäistä kuolemaa. Kaikkein eniten häntä suri Marko. Pidettiin Helenan hautajaiset. Hautajaisten jälkeen kun Helenan omaiset olivat lähteneet, jäi Marko vielä haudan viereen. Yhtäkkiä Marko huomasi, että haudalle oli ilmestynyt tulipunaisia ruusuja. Ne kasvoivat koko ajan  ja kietoutuivat Markon käsivarsien, jalkojen ja kaulan ympäri. Äkkiä maa alkoi halkeilla ja ”ruusut” kiepauttivat hänet maan sisään. Sen jälkeen maa oli taas entisensä.

Tämä on ensimmäinen jännitystarina jonka olen kirjoittanut joskus 1990 ensimmäisellä luokalla. Alla kuva puhtaaksi kirjoitetusta tarinasta myös.