Iloa elämään,

sitä jokaiselle antamaan.

Hymyillä, sanoilla pienillä

joka päivä, kun tavataan.

Sen kerron, joko arvaat?

Mitä elämä antaa,

sen tahdon saada voimaa antamaan.

Päivää ootan,

se saapua saa luoksein mun,

koska elämää arvostan,

on se iloni, arvoni,

minä ja muut.

Mikään ei vois elämästäni enää puuttuu.

kirjoitettu runokirjaani ensimmäisen kerran 12.2.2001  18-vuotiaana

Neiti Keltainen,

päivänvarjo kädessään nosti hymyn huulilleen

ja antoi sen ohikulkijalle.

Kissa kiehnäsi neidin jaloissa.

Harmaa kissa.

Pilvetön taivas ja kirkas sää.

Neiti Keltainen terassilla.

Olutterassilla.

Yksin.

Odottaa jotakuta.

Ei tiedä ketä.

Neiti Keltaisen pöydässä on kukkia ja lappu.

Neiti Keltainen lukee lapun sisällön:

”Olen kulman takana.”

kirjoitettu 9.8. 1997

Kun olet nuori

Elä täysillä.

Jokainen päivä on pieni helmi

jota pitää arvostaa.

Lohduta, kun ystäväsi sitä tarvitsee.

Sano, jokainen päivä on pieni helmi.

Siitä saat ilon ja rohkeuden,

kun osaat käsitellä sitä oikein.

Hymyile.

Mitä pienestä sateesta,

aurinko paistaa synkimmänkin pilven pienimmästä raosta.

Hymysi ja ilosi on helmi, jolla jaksat eteen päin.

kirjoitettu  9.8. 1997 15-vuotiaana

Jos lintu oisin, niin kauas lentää voisin.

Lentäisin halki maan ja meren,

näkisin kaiken kauneuden ja tuntisin vapauden.

Mikään ei mua estää voi, kun tahdon lentää pois.

Jos lintu oisin, lentäisin tutusta maasta.

En tahdo nähdä tuttua maisemaa, en samaa maata,

vaan jotain uutta mikä mua kiinnostaa.

Jos lintu oisin, niin kauas lentää voisin.

kirjoitettu ensimmäisen kerran 30.12.1994