Se oli kapina. Nurkalta kuului rapina.

Jaska laskeutui alas rapuilta.

Ei saanut sytytettyä savuketta vapisivilla käsillään.

Jopa hänen siskonsa oli siitä vähän hämillään.

Hän uskaltautui katsomaan nurkan taakse,

siellä oli rääsyinen nainen kaivelemassa pussia.

Hän sanoi odottavansa jotain Jussia.

Pian siihen ajoi bussi. Se oli melkein typötyhjä.

Vain yksi matkustaja. Se Jussi. Silmillään Ray Banit.

Hänen silmänsä olivat herkät auringon valoon.

He juoksivat sisään toiseen taloon. Mukanaan valtava ostoskassi.

”Tänään tulee olemaan loistava päivä,” uhkui innostusta äänessään Jaskan sisko Assi.

Ostetuilla tavaroilla he maalasivat kyltit kirkkaan värisiksi.

Painoivat päälle mustalla kirjoitetun tekstin. Talo täyttyi ihmisistä.

Ja pian katu tuhansista kenkäpareista. Kaikki huusivat sloganeita kera kylttien.

”Kapina! Kapina!! Tämä on kapina!!! En ole apina, enkä tahdo mitään pahaa,  vaan enemmän rahaa!!!”    🙂